JarmoKontkanen

Partiomuistoja

Hval, partionimeltään Ungra III, makaa nykyisin hylkynä Suomenlahdessa lähellä Harmajan majakkaa. Yli 100 vuotias laiva, tammikaljaasi, jonka kanssa on tullut seilattua pitkin Itämeren saaristoja.


Hval oli niitä viimeisiä asioita josta itsellä on muistoja partioajoilta. Opiskelut, työpaikat, perhe ja lapset veivät miehen eräänlaiseen kiertolaiselämään, jossa aikaa ei enää riittänyt partiotoiminnalle. Sama taisi käydä monelle partiokaverille.

Jotain partioajoilta oli kuitenkin tarttunut, koska retkeily, melonta ja purjehdus ovat olleet osa elämää näihin päiviin asti. Retkeily aina tilaisuuden tullen, melonta oli hetken sivuansiona ohjattujen retkien ja melontakoulutusten muodossa. Purjehduksesta ei tullut ammattia, mutta siinäkin harrastus eteni purjehduksen opettajaksi ja kesäajan viettämiseen erilaisten kurssien ja koulutusten vastuuhenkilönä. Terveyden estäessä aktiiviveneilyn ja maastoretket tilalle tuli rekikoirat. Lihasheikkous ei haitannut kun koirat tekivät kaiken työn ja samalla huolehtivat isännän hyvinvoinnista. Elämä olisi ollut hyvin toisenlaista ilman rekikoiria ja valjakkotoimintaa. Monet luontoretket olisivat olleet mahdottomia ilman rekikoiria. Koirien ansiosta pystyi ottamaan myös riskejä, joita ilman koirien paluuvarmuutta ei olisi pystynyt tekemään. Yksinäiset yöretket ovat tästä paras esimerkki. Myös ideamapissa on paljon melontaan, purjehdukseen ja retkeilyyn liittyviä keksintöjä. Kokemusperäisiä juttuja, joita oli pakko kehittää kun kaupasta ei löytynyt sopivia juttuja valmiina. Osaa ei saa kaupasta vieläkään, joten niitä on aika tutkia hiukan tarkemmin myös kaupallistamismahdollisuuksien näkökulmasta.

Partiotoiminta 12-vuotiaasta aikuisuuteen, pääosin meripartiossa oli tehnyt tehtävänsä. Rakkaus mereen, luontoon ja toimintataitoihin jäivät mukaan koko elämäksi. Meripartion vuoksi kävin armeijan laivastossa ja työskentelin yhden kesän myös kauppalaivastossa. Partiotaitokilpailut, yösuunnistukset, Hakkis-leiri 1965, operaatio Metsänraja 1964 ja useiden vuosien partiopurjehdukset Itämerellä (Ahvenanmaa, Tukholma, Visby, Turun saaristo), hiihtovaellukset, kesä- ja talvileirit Kalmankorvessa ovat kaikki niitä muistoja, joilla on ollut vankka vaikutus oman elämäni valintoihin.

Tarinoita, muistoja ja sattumuksia on kertynyt pilvin pimein pitkin Suomea. Määrällisesti sen verran paljon, ettei niitä voi avata yhden kirjoituksen, edes kirjan kautta. Niitä pitää tuoda julki pieninä palasina ja kertomuksina sitä mukaan kun paljastuvat arkistoja siivotessa. Jokaisesta kuvasta ja paperinpalasta palaa mieleen pienen pakinan verran sanottavaa. Toki kaikkea ei ehdi kertoa, koska pelkästään digikuvia on lähes 300 tuhatta. Onneksi paperiarkistoja on vähemmän, noin kahden pyykkikorillisen verran. 

Tämän jutun taustalla oli arkistoista silmiin osunut Ungra III kipparinkirja, jonka johdosta selvittelin mitä kuuluu vanhalle partioalukselle. Kävi selville, että on tallessa, hylkynä Suomenlahdessa. Samalla löytyi tietoja aluksen historiasta. Tietoja, jotka olivat minulle uusia. Pakko myöntää, että elämme nykytekniikassa hienoa aikaa tiedonjanoisille. Se mitä ennen joutui etsimään tosissaan ja usein jäi sittenkin löytymättä on nykyajassa monesti parin sekunnin päässä jos osaa oikeat hakusanat ja sometekniikat.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa